Asunto ja asioiden järjestelyä

Keskiviikko aamulla päivä starttasi sillä, että heräsimme isot Rotwailerit kainaloissa. 
Oli muuten ainekin turvallista nukkua kun saimme parhaimman mahdollisen vartioinninkin yön aikana!

Kun aamutoimet oli tehty otimme välitystoimistoon yhteyttä. Sieltä luvattiin hakea meidät heidän toimistolleen tekemään vuokrasopimukset kuntoon. 
Toimistolla teimme vuokrasopimukset molemmille ja neuvottelimme muista juoksevista asioista.

Asiakirjat laadittuamme, lähdimme katsomaan asuntoa. Asunto on pieni mutta opiskelijalle 
erinomainen. Asuntotoimiston kaveri näytti meille pesutuvat, roskakatokset, hätäuloskäynnit ja lähimmän supermarketin. Sen jälkeen lähdettiin katsomaan kampenia. Asunnonvälittäjä ajelutti meidät jopa tulevalle työpaikalle. Eli paikat alkaa muodostumaan tutuiksi. 

Meidän asunnoista puuttui kaikki kalusteet, joten kävimme ensitöikseen kaupoilla ostamassa molemmille kokolattiamatot, patjat, peitot, tyynyt, lakanat sekä pienet pöydät ja tuolit. 
Kyllä jos ei ala viihtymään niin on kumma! 

Olimme sopineet Hollannin opettajan (koordinaattorin) kanssa tapaaminen kolmeksi Zwollen rautatieasemalle, mistä hän poimisi meidät kyytiin ja lähtisimme tapaamaan työnantajan edustajaa. 
Se ei kuitenkaan ollut ihan niin yksinkertainen juttu; En nimittäin tiennyt minkä näköinen kyseinen opettaja olisi. Yritin soittaa hänelle, mutta numero ei ollut käytössä. 
Otin yhteyttä oman kouluni edustajaan ja sain numeron millä pitäisi koordinaattori tavoittaa.
Ei, tästäkään ei ollut apua. 
Paikallisten mielestä numerossakaan ei ollut mikään pielessä. 
Odotimme puoli tuntia lisää ja kun ketään ei näkynyt aloin etsimään eksyneen näköistä ihmistä. Lopulta löysin etsimämme. Hänellä oli kuulemma ollut jotain ongelmaa puhelimensa kanssa minkä takia emme tavoittaneet häntä.
 

Kordinaattoria odottamassa

Päästyämme työpaikalle tapasimme työpaikan edustajan ja pidimme kokouksen tämän viikon aikataulusta. Työpaikalta lähdimme kohti kotia koordinaattorin kyydillä. Jouduin neuvomaan reitin asuin paikkaamme, vaikka hänhän oli paikallinen.
Ehkä hän tahtoi tietää kuinka hyvin tunnemme kylää tässä vaiheessa reissuamme. Emmehän muuten osaisi mennä omatoimisesti huomenna työpaikallekkaan! Alla vielä kuva valmiista huoneesta :)