Pientä toivon kipinää ilmassa

Maisemat kämpän ikkunasta

Aamu lähtee hyvin käyntiin, kun juttelet sulle tärkeän ihmisen kanssa Skypen välityksellä.
Siitä on hyvä jatkaa kunnon aamupalalla: leipää, siihen vähän juustoa ja kinkkua, muutama keitetty kananmuna ja jogurttia. Juomana toimi tällä kertaa cokis sekä luomu minttutee.

Aamupalan jälkeen jaksoin tehdä taas kunnon kotitreenin. Venyttelyä, punnerruksia, vatsalihaksia, selkälihaksia sekä erilaisia harjoitteita muutaman kilon tuolilla. Siitä hyvillä mielillä tapaamaan taas meidän koordinaattoria paikalliselle koululle. 

Tällä kertaa junalippujen hommaaminen kävi jo luonnostaan eikä matkalla syntynyt minkäänlaisia väärin ymmärryksiä. Koululla etsimme oikean paikan, mihin oma opettajamme oli meidät ohjeistanut. Saavuimme paikalle taas erittäin hyvissä ajoin, jotta ehtisimme juoda vielä aamukahvit. 

Koordinaattorimme saapui ja lähdimme pitämään palaveria hänen toimistolleen. Toimistolla lähetimme hänelle europassin ja juttelimme jatkosta. Hän ei nähnyt vaihtoehtona, että jäisimme Hollantiin. Aikamme neuvoteltuamme hän kuitenkin lupasi järjestää meidät koululle hitsaus opetukseen muutamiksi tunneiksi viikko tasolla. Ajattelimme että onhan sekin parempi kuin ei mitään ja tartuimme tilaisuuteen. 

Kävimme tutustumassa paikkoihin ja hommasimme koululta itsellemme työkengät.
Hommat kun oli hoidettu, meille piti järjestää vielä kulkulupa kortit. Kävimme taas eri toimistolla ja annoimme tietomme heille. Kävimme odotellessamme läheisessä opiskelija kahvilassa katsomassa minkälaista välipalaa sieltä löytyisi. Itse otin päivän vuohenjuusto-salami-pestosämpylän ja kokiksen.

Hintaa kyseiselle näille tuli 3 euroa. Tarjosin seteliä, mutta  myyjä sanoi että vain kortti kelpaa. Minä löin kortin koneeseen ja kuinka ollakkaan, kortti ei toimi! 

Vinkki: Hyvin harvoissa paikoissa käy elektron, eli hommatkaa hyvissä ajoin kunnon luottokortti matkaan mukaan!

Hetken kuluttua hienosti pukeutunut herrasmies tuli luokseni ja yritimme uudestaan konetta. Sama lopputulos. Hän pyysi odottamaan hetken ja alkoi soittamaan puhelua. Hän sanoi että koulumme Deltion College tarjoaa tämän välipalan teille. Kiitimme nöyrästi ja menimme nauttimaan välipalastamme. Koululta lähdimme kulkulupa korttien kanssa takaisin kohti Kampenia. 

Kotona soitin Skype puhelun perheelle Suomeen. Oli mukava nähdä rakkaita lähimmäisiään ja kuulla hieman heidän ääntään. Sain jopa leikitettyä kissojamme videokuvan välityksellä! Yleensä koirat noutavat palloa ym. mutta meidän kissat noutaakin tuttia. Oli niin suloista kun toinen heittää toisessa päässä, minä täältä päästä pyydän ja kissat sitten noutaa. Siinä meni pari tuntia mukavasti rupatellen ja leikittäen kissoja. Sain samalla myös syötyä päivälliseni minkä olin edellispäivänä valmistanut. Kasviskeittoa porsaalla ja Thaimaalaisia lihapullia pekoniin käärittynä.  

Kasviskeittoa ja Thaimaalaisia lihapullia pekoniin käärittynä

Puhelun jälkeen lähdimme hieman kävelemään ja selvittämään ajatuksia. Ei kuitenkaan ihan nappiin ollut mennyt neuvottelut. Viikossa 5-6h harjoittelua ei ole kovin paljon, kun nimenomaan sen harjoittelun takia tänne tulimmekin. Mieli oli kieltämättä todella maassa, vaikka päivä ollut aivan loistava muuten. Kaiken tapahtuneen jälkeen ajattelimme että asiat ovat kuitenkin loistavasti, eikä passaa alkaa turhia stressaamaan.

Kävimme kuitenkin vielä pienen kävelylenkin ohessa kaupassa ostamassa pieniä hyvitys nameja, suklaakeksejä ja jääteetä. Alkaa taas elämä voittamaan kun on saanut koko illan herkutella oikein kunnon sokerihumalat. 

Tässä blogia kirjoitellessa oma opettajamme soitti ja kertoi että on löytänyt meille töitä 3. suurimmassa rallitiimissä Hollannissa. Menemme tekemään kaikenlaista rallitiimiin, mutta lähinnä tietenkin hitsaustöitä harjoittelemaan. Pääsemme siis kiertämään paljon kisoja ralliporukan kanssa ympäri maata. Jopa Hollannin puolustusministeriö tukee kyseistä rallitiimiä. 

Luulen että tässä puhelimella näpyteltäessä ei voi enempää kirjoittaa koska sormet ovat niin puutuneet että ne eivät vaan yksinkertaisesti toimi enään. Joten kiitos lukijoille, jatketaan taas päivityksien parissa. Ja toki kiitos kaikille ketkä ovat auttaneet järjestämään uusia mahdollisuuksia täällä Hollannissa, ettei sillä ensimmäisellä maitojunalla ole tarvinut lähteä. 

Motto: Ongelmat ovat meille haaste!

 

Lenkkeilyä ja lettuja

Lenkkimaisemia

Lenkkivaatteiden shoppailua

Käytiin kaverin kanssa 11 km lenkillä ja sitä ennen shoppailtiin uudet juoksuvaatteet.
Tultiin kämpille ostosreissun jälkeen ja huomattiin että mun huoneen ovi oli auki. Laitan oven aina lukkoon vaikka kävisin vaan vessassa, niin ei ole ainakaan omasta huolimattomuudesta jäänyt auki. Näin äkkiseltään katsottuna mitään ei ole viety, mutta täytyy kohta alkaa tarkastelemaan oikein kunnolla kaikki paikat läpi, ettei vaan mitään ole viety! Aina sattuu ja tapahtuu..
Otin Axen ja sytkärin mun viereen niin on edes jotain millä puolustaa itseään :D
Oven kahvaan laitoin avain nipun. Jos sitä vähän kääntää niin avaimet tippuu ja kuuluu kolaus.

Käytiin samalla shoppailureissulla ostamassa mulle vedenkeitin, pari hyvää teetä, viiniä, pelikortit ja paperia sekä kyniä. Nyt on edes jotain tekemistä täällä kämpillä :)

Mutta, on kyllä pitkä päivä takana! Herättiin tänään viideltä ja oon puuhaillut tosi paljon kaikkea. Käytiin kaverin kanssa lettubaarissakin, ja otin taas tosi hyvää teetä lettujen kanssa!

Pyörälenkki ja tomaattikeittoa

Ihanaa kun täällä paistaa taas aurinko

Käytiin kaverin kanssa  pyörälenkillä ja kuvailin samalla masemia. Matkaa tuli noin 17 km. 

 

Tohon karttaan on merkattu kunnon pyöräreitit tästä Kampenin lähistöltä. 

Nyt tarttui kaupasta matkaan vihdoin lihaa ja leipätarvikkeet. Kämpillä tein oikein kunnon tomaattikeittoa ja paistoin sekaan härän lihasuikaleita. Oli kyllä hyvää! Pari leipää siihen kylkeen niin jo alkoi taas elämä näyttämään hieman positiivisemmalta!

Työpaikalta johon meidän siis piti mennä sanottiin että meillä ei ole mahdollisuutta päästä heille töihin, eikä paikallisilla metallialanyrityksillä ole kellään mitään tarjota.. Soitin opettajalle joka sanoi että tehkää olonne niin hyväksi kuin nyt vaan millään voitte ja selvitetään mitä jatko tuo tullessaan :)

Mutkia matkassa

Cellebroederspoort Kampen

Nyt kyllä huomaa että on se opiskelija elämä oikeasti kohdannut! Ei nimittäin maistunut kovinkaan hyvältä eilinen makkarapannu jota joutu syömään heti aamusta ja kylmänä. Eihän mulla mitään mikroa vielä ole.. mutta kyllä toikin menee, kun laittaa silmät kiinni ja huuhtoo kokiksella alas ;) Täältä saa 9 litraa kokista kolmella eurolla, siinä alkaa olla diili aika kohillaan! Kyllähän täällä saa maksaa kaikesta, jos ei yhtään katso hintoja. Paikalliset tuotteet on kyllä suhteellisen edullisia.

Mainoksista on löytynyt ihan hyviä tarjouksia joita ollaan käyty hyödyntämässä. Ollaan muutenkin jouduttu tekemään aika paljon hankintoja, kämpässähän ei alunperin ollut edes mitään huonekaluja.

Muutamia hankintoja, nyt pääsee tekemään itsekkin safkaa!

Tähän väliin hieman alkuviikon kuulumisia;

Maanantai aamuna työpaikkamme tehdaspäällikkö näytti meille tehtaan eri puolet ja kaikki paikat kunnolla.  Käytiin hakemassa työvaatteet, kaikki tarvittavat suojaimet, työkengät ja työvälineet mitä tarvitsisimme. 
Harjoittelupisteellä meidän tuli näyttää mitä osasimme ja sen  jälkeen lähdimmekin linjastolle. Teimme linjastolla töitä puoleen päivään saakka, kunnes tuotantopäällikkö tuli meidän luoksemme ja pyysi juttelemaan.

Hän kertoi että oli pettynyt työn jälkeemme ja työn suoritus nopeuteemme ja että oli tapahtunut väärinkäsitys. He olivat luulleet, että olemme jo valmiita ammattilaisia eikä heillä olisi aikaa opettaa meille hitsausta. Tiistaina ei siis tarvitsisi enään saapua paikalle. 
Saimme kuitenkin omasta oppimishalustamme jatkaa työpäivän neljään asti, jonka jälkeen kiitimme ihmisiä ketkä olivat meitä päivän aikana auttaneet ja opastaneet. Linjaston työntekijät sanoivat meille vielä, että vauhtimme oli heidän mielestään hyvä ja pysyimme tavoitteissa. 

Ihmettelimme suuresti miten kyseinen väärinkäsitys oli päässyt syntymään, olimmehan sopineet jo aiemmin selkeästi työpaikan kanssa että tulemme nimenomaan työharjoitteluun, ja harjoittelemaan hitsausta.  Olimme jo Suomen päässä alustavasti kysyneet heiltä olisiko mahdollista saada työharjoittelusta minkäänlaista korvausta, ja he ehdottivat oppisopimusjaksoa, mikä hyvin kertoo opetusmahdollisuuden järjestämisestä. 
Myöhemmin saimme selville että yhdeksi ongelmaksi oli kuitenkin muodostunut meille sovittu pienimuotoinen korvaus. 

Mutta muistakaa kaikki, että koskaan ei ole väärin kysyä kohteliaasti pientä korvausta tekemäänsä työtä kohti, vaikka ei ammattilainen olisikaan. On aina työnantajan vastuulla, maksavatko he palkkaa/nimellistä korvausta kun olet opiskelija. Miettikää silti kaksi kertaa kysyttekö korvausta oppisopimusjaksollesi /työharjoittelujaksollesi vai et. 

Asiat ovat nyt kuitenkin hoidossa täällä päässä ja niistä kerron hieman myöhemmin! :)

Uudet pyörät ja sekoilua junayhtiön kanssa

Tänää herätyskello soi kuudelta. Ei oikein meinannut jaksaa herätä päivään, kun ei  aurinkokaan paistanut. Kuumaan suihkuun tunniks niin lähti päivä käyntiin! Aamupala vielä ja sen jälkeen tarkistamaan oisko kaveri jo herännyt. Kämpiltä mentiin Kampenin juna-asemalle. Just kerittiin junaan, lippuja ei kyllä keritty ostamaan. Noh vahinkoja sattuu..

Zwollessa hypättiin dösään ja mentiin meidän paikalliselle koululle. Respa otti yhteyttä koordinaattoriin jonka kanssa olimme sopineet tapaamisen aamupäivälle yhdeksäksi. Hetken odottelun jälkeen koordinaattori saapui luoksemme ja lähdimme etsimään meille pyöriä.

Saimme koululta hyvät pyörät, mistä löytyy enemmänkin hyviä ominaisuuksia kuin vikoja. Käytimme pyörät kuitenkin koulun omalla huolto-pajalla. Äijät siellä pisti pyörät kuntoon ja pumppassi renkaat täyteen ilmaa.

Oli siellä pajalla pikkasen kuumempiakin pyöriä..

Olisin mielummin tän harrikan ottanut kuin oikeeta pyörää. Pyörät kun oli kunnossa, niin koordinaattori toivotti hyvää matkaa. Katottiin vähän aikaa sitä ja kysyttiin että ei sulla karttaa satu löytymään kaupungista. Tokas vaan, että kyllä pojat pärjää ja nähdään muutaman viikon kuluttua työmaalla. 
Siinähän sitä oli muistelemista mistä oltiin tultu, kun oli ollu aivan täyteen buukatussa dösässä selkä menosuuntaan päin.

Jossain vaiheessa oli pakko mennä syömään vähän aamupalaa. Löydettiin makeen näköinen bageli mesta. Mentiin sinne ja otettiin paahdetut kanabagelit savukinkulla, pähkinöillä, pestolla ja erilaisilla tuoreilla vihanneksilla. Juomaksi otin tuoreista mintun lehdistä tehtyä vihreää minttuteetä lusikalla hunajaa. Oli kyllä maistuva aamupala, mutta kympin hinnalla taisi jäädä loppumatkan unelmiin..

Jatkoimme matkaa ja tulimme markkina alueelle. Kaveri löysi markkinoilta kaulahuivin ja hanskat. Aika välttämättömät tällaisena päivänä. Ilmankosteus todella suuri, kova tuuli puhaltaa ja lämpötila vain pari astetta plussan puolella. 

neule on markkinoilta, 25e

Sen jälkeen prepaid kaupoille ja vihdoin ja viimein saavuimme Zwollen rautatieasemalle. Asemalta kävin ostamassa vähän välipalaa ja junalipun. Noustiin junaan ja heitimme pyörät junan pyörävaunuun. Onneksi nyt oli liput kun konnarit tuli niitä tällä kertaa kysymään. Mutta ei mennyt taas niin kuin elokuvissa, aina sattuu ja tapahtuu; Liput mitkä ostimme, oli pelkille polkupyörille.  Konnari pyysi henkkarit ja alkoi kirjoittamaan sakkoa. Sain itseni puhuttua tilanteesta sillä, että juna-aseman lipunmyyjä vakuutti minulle että yhdellä ja samalla lipulla pääsee matkustamaan. Konnari soitti tälle kyseiselle myyjälle ja kysyi oliko asia ollut niin. No näin oli ollut ja vältin sakon, mutta menetin polkupyörälle ostamani lipun. Täällä pummilla matkustamisesta kirjoitetaan 38,30€ sakkoa. 

 

Kampeniin päästyämme menimme ostamaan lisää pakollisia asioita. Paistinpannu ja safkaa löytyi paikallisesta lähimarketista. Lihan hinta on yllättävän edullista. Laatu tuote maksaa saman kuin Suomessa, mutta jos tahdot syödä edullisesti niin esimerkkinä jauheliha maksaa vaivaiset 4€/kilo.  Kaupasta päästyämme menimme kämpille kokkaamaan. Ensimmäinen täällä itse tehty oikea kotiruoka. Italialaisittain valmistettua wokkia jauhelihassa :) 

Kenkäkaupoilla

Oltiin lähdössä aamupäivällä syömään ja törmättiin asunnonvälittäjään alakerrassa. Hän tarjosi 
meille yhdessä kalaravintolassa ruoat. Oli muuten ihan törkeän hyvää safkaa! Kun oltiin syöty saimme kyydin vielä työpaikallemme. Erittäin iso kiitos koko sshxl.nl porukalle ja erityis kiitos kuljettajalle. Vois sanoo että alkaa olla palvelu jo jossain aivan tähtitieteissä!

Työpaikalle päästyämme lähdimme kaupungintalolle täyttämään erilaisia kaavakkeita, jotta voisimme työskennellä täällä kohde maassa. Tottakait ne kaavakkeet oli Hollanniksi.. Pari tuntia siinä sitten vierähtikin kun niitä käännettiin, mutta hyvin selvittiin.

Matka jatkui kohti teknistä työkalu/vaatetus myymälää.  Myymälässä sovitimme kunnon työkengät itsellemme.Työkengät ovat kuulemma henkilökohtaiset ja ne tulisi itse hommata, mutta saimme kuitenkin supliikki miehinä neuvoteltua yrityksen tarjoamaan kengät meille.
Huomasin Hollannin kuuluisat puukengät ja sitten alkoikin armoton kenkien sovittelu.

Puukengät eli Klompen

Kävi hyvä tuuri, sillä varastosta löytyi oikea koko minulle. Eikä olleet edes pahan hintaiset; vaivaiset 15€ ja todella laadukkaat kaiken lisäksi! 
Markkinoilla saatetaan myydä kenkiä kympilläkin, mutta niillä ei kuulemma tee mitään. Kunnon puukengät maksaa täällä noin 30-40€ riippuuen paikasta mistä ostaa. Eli sain aivan järkyttävän loistavan diilin. Tähän varmasti vaikutti työnantajani edustajan läsnäolo, sillä he tilaavat kaiken mahdollisen vaatetukseen liittyvän kyseisestä paikasta. 

Kenkäkaupoilta takaisin työpaikalle laatimaan loput paperityöt ja käymään hieman työpaikan sääntöjä läpi. Sitten lähdimmekin nopealle tutustumis kierrokselle yrityksen alueelle. 

Töiden jälkeen lähdimme kotiin kävellen, koska matka ei ole kuin vajaat 5km. Saimme samalla nauttia raittiista ilmasta ja aurinkoisesta säästä!
Matkalla poikkesimme jumbomarkettiin, mikä on tavaratalo Aldin vieressä.  Jumbosta löytyi erittäin hyviä ja edullisia tuotteita kuten tämä salaatti 1€...

 

Siinä kävellessä tuli huomattua että on jännä juttu jos ei korttelista löydy pyöräliikkettä, niitä on  kyllä joka kadun kulmassa!  Täällä on sellainen kulttuuri, että joka kolmen vuoden välein voit ostaa pyörän verovapaasti. Eli Hollantiin sitten pyöräkaupoille ;)