No mutta mukavaa keskiviikkoa!
Se olisikin taas hieman erilainen päivä tänään. Pikaiset aamutoimet ja kiireen vilkkaasti kohti asemaa. Asemalle päästyämme kuului vain pillien vihellys, mikä tarkoittaa, että junan on aika lähteä. Olin vielä ostamassa lippuja automaatista, mutta onneksi oli mukava konduktööri joka pitkitti junan lähtöä yhdellä minuutilla.
Zwollessa tietysti huomasin, että jatko matkaan Harderwijkiin ei ihan kolikot riittäisi, että saisimme liput automaatista. Joten menimme jonottamaan lippuja. Asema laiturilla kun kysyin konnarilta olisiko tuo juna menossa Harderwijkiin niin sanoi että kyllä on. Sanoin että liput täytyy vielä käydä ostamassa ja hän siihen että toivotaan parasta sillä juna on aivan hetken kuluttua lähdössä. No ei siinä mitään. Viimeisellä minuutilla taas junaan ja juuri ja juuri ehdittiin kyytiin.
Harderwijkissa vaihdettiin kulkuneuvoksi linja-auto ja matka jatkui kohti kuuluisaa Walibia, paikallista huvipuistoa. Huvittavaahan tässä on se, että matkan teko olisi kestänyt omalla autolla 25 minuuttia, kun taas julkisilla menee kaksi tuntia!
Walibille kun päästiin ostettiin liput sisälle. Sitten vain kiertelemään laitteita!
Huvipuiston alue oli todella suuri, mutta onneksi pienet opaste kyltit auttoivat pysymään kartalla. Pienestä vesisateestä huolimatta koko reissu oli todellinen elämys.
Välillä satoi, välillä paistoi. Joskus teki molempia samaan aikaan, eikä oikein meinannut itsekään tietää mitä keliä on luvassa. Omiin eväisiin oltiin varauduttu huolella, kun tiimiläiset sanoivat että todella kallista syödä paikan päällä. Kävimme päivän aikana joka ikisessä laitteessa mikä alueelta löytyi!
Pelasimme myös yhtä pallon heitto peliä huvipuistossa. Naiseni sanoi, että hän tahtoo Minionin. Eihän siinä auttanut kuin pelata hetki, jotta saadaan päivä päätökseen ja pääsemme molemmat lähtemään huvipuistosta iloisin mielin.
Pelasimme yhteensä noin 30 peliä. Viime minuuteilla ennen linja-auton lähtöä voitimme vihdoin ja viimein halutun Minion pehmolelun! No, joka tapauksessa meillä olisi ollut hyvä mieli vaikka voittoa ei olisi tullutkaan, mutta niinkuin sanontakin menee: Mitä sitä ei naisen takia tekisi.
Päivä on ollut todella pitkä ja uuvuttava, mutta hymy vain kasvaa kasvoilla!
Kun kävimme nukkumaan, ei siitä meinannut tulla mitään koska päässä pyöri vieläkin laitteissa olleet hirmuvauhdit. Suosittelen jokaiselle Walibia, joka hollantiin tulee käymään.
Sekavaa yötä lukijat!!
Se olisikin taas hieman erilainen päivä tänään. Pikaiset aamutoimet ja kiireen vilkkaasti kohti asemaa. Asemalle päästyämme kuului vain pillien vihellys, mikä tarkoittaa, että junan on aika lähteä. Olin vielä ostamassa lippuja automaatista, mutta onneksi oli mukava konduktööri joka pitkitti junan lähtöä yhdellä minuutilla.
Zwollessa tietysti huomasin, että jatko matkaan Harderwijkiin ei ihan kolikot riittäisi, että saisimme liput automaatista. Joten menimme jonottamaan lippuja. Asema laiturilla kun kysyin konnarilta olisiko tuo juna menossa Harderwijkiin niin sanoi että kyllä on. Sanoin että liput täytyy vielä käydä ostamassa ja hän siihen että toivotaan parasta sillä juna on aivan hetken kuluttua lähdössä. No ei siinä mitään. Viimeisellä minuutilla taas junaan ja juuri ja juuri ehdittiin kyytiin.
Harderwijkissa vaihdettiin kulkuneuvoksi linja-auto ja matka jatkui kohti kuuluisaa Walibia, paikallista huvipuistoa. Huvittavaahan tässä on se, että matkan teko olisi kestänyt omalla autolla 25 minuuttia, kun taas julkisilla menee kaksi tuntia!
Walibille kun päästiin ostettiin liput sisälle. Sitten vain kiertelemään laitteita!
Huvipuiston alue oli todella suuri, mutta onneksi pienet opaste kyltit auttoivat pysymään kartalla. Pienestä vesisateestä huolimatta koko reissu oli todellinen elämys.
Välillä satoi, välillä paistoi. Joskus teki molempia samaan aikaan, eikä oikein meinannut itsekään tietää mitä keliä on luvassa. Omiin eväisiin oltiin varauduttu huolella, kun tiimiläiset sanoivat että todella kallista syödä paikan päällä. Kävimme päivän aikana joka ikisessä laitteessa mikä alueelta löytyi!
 |
| Walibin kartta |
Pelasimme myös yhtä pallon heitto peliä huvipuistossa. Naiseni sanoi, että hän tahtoo Minionin. Eihän siinä auttanut kuin pelata hetki, jotta saadaan päivä päätökseen ja pääsemme molemmat lähtemään huvipuistosta iloisin mielin.
Pelasimme yhteensä noin 30 peliä. Viime minuuteilla ennen linja-auton lähtöä voitimme vihdoin ja viimein halutun Minion pehmolelun! No, joka tapauksessa meillä olisi ollut hyvä mieli vaikka voittoa ei olisi tullutkaan, mutta niinkuin sanontakin menee: Mitä sitä ei naisen takia tekisi.
Päivä on ollut todella pitkä ja uuvuttava, mutta hymy vain kasvaa kasvoilla!
Kun kävimme nukkumaan, ei siitä meinannut tulla mitään koska päässä pyöri vieläkin laitteissa olleet hirmuvauhdit. Suosittelen jokaiselle Walibia, joka hollantiin tulee käymään.
Sekavaa yötä lukijat!!
No comments:
Post a Comment