Vieraita Suomesta

Hyvää huomenta lukijat !

Tätä viikkoa ja nimenomaan tätä päivää on odotettu täällä kuin kuuta nousevaa. Nyt on kevätloma viikko ja se tarkoittaa pienimuotoista breikkiä kaikille opiskelijoille.

Miksi juuri tätä päivää? Kaikkihan sen tietävät, että kukaan odottamalla odota maanantaita, mutta tällä kertaa sitä juuri odotin, ja kovasti. Puolisoni saapuu tänään illalla luokseni viettämään parin viikon mittaisen kevätlomansa. Päivä menee todella nopeasti normaaleissa koti askareissa. Aamusta himapumpit ja aamupalaa naamaan. Suihkuun ja itsensä laittoa. Siivoilua, kokkailua, pyykin pesua.. Ei meinaa huomatakkaan, kun onkin jo aika lähteä naista vastaan.

Zwolleen päästyäni etsin oletetun laiturin, mihin naiseni pitäisi saapua. Kello on sen verran, että pitäisi olla jo perillä. Ilmoitustaululle tulee teksti, että juna onkin 27 minuuttia myöhässä.

Kun katsoin omaa rannekelloani tuntui että sekunti viisari olisi minuutin paikallaan ennenkuin se liikahtaisi eteenpäin. Aina aika mennyt juosten, mutta nyt se matelee ja pahemman kerran. Ei ole turhaan keksitty sanontaa: Odottavan aika on pitkä!

 

 
Vihdoin ja viimein juna saapuu asemalle ja mikä kohtaaminen..! Jännittää aivan älyttömästi. Kuin ensimmäisen kerran halaisi rakastaan. Perhosia vatsan pohjassa ja pieniä onnen kyyneliä vierii pitkin poskipäitä, kun ensimmäisen halin annamme toisillemme. Kahden kuukauden odotus on ohi. Aivan suurenmoista nähdä puoliso pitkästä aikaan.

Hieman vaihdettiin kuulumisia matkasta samalla siinä asemalla ja siitä sitten kohti Kampenin kotia. Tarinaa on melkoisesti, miten pienet poikamme ovat pärjänneet ja mitä Suomeen kuuluu muuta. Kotiin päästyämme juttelimme, juttelimme lisää ja tietysti annoimme pitkiä halauksia toisillemme. Huomasimme, että kello on toista tuntia pitkälti yli puolen yön. Päätimme käydä nukkumaan, jotta jaksaisimme seuraavana päivänä kierrellä paljon omaa koti kylää!