Tänä aamuna herätys 5.30, suihkuun ja itsensä laitto. Pyörä varastosta mukaan ja kohti juna-asemaa. Nyt olin hieman viisaampi, ja tajusin ostaa lipun itselleni sekä pyörälle. Junaan ja kohti Zwollea. Lipun tarkastaja pärähti paikalle ja tottakait ongelmia tiedossa.
Kysyin, että voitaisiinko puhua hieman englantia jotta minullekin selviää ongelman syy. Konnari sanoi, että vain tiettynä ajankohtana voit ottaa pyörän mukaan junaan, mutta ei tähän aikaan aamusta. Siinä sitten joutui käyttämään taas sumpliikkimiehen puhelahjoja. Selvittiinkin pienellä huulen heitolla tilanteesta.
Zwollessa tiimille ja palauttamaan polkupyörä. Oli mukavia vartijoita keiden kanssa asia hoidettiin. Sai vielä muutaman uuden kontaktin luotua.
Sitten puskurin kimppuun. Sain fiksattua puskurin loppuun ennen kymmentä, mikä oli hieno homma. Kymmeneltä startattiin kohti Assenin tt circuitia. Perille kun päästiin niin jokaiselle tiimiläiselle jaettiin vip liput millä päästäisiin vieraanvaraisuus alueelle.
Tila minne mentiin oli parhaimmilla paikoilla radalla. Sen omisti yksi hollannin suurimmista bensa yhtiöistä nimeltä Texaco. Siellä sitten katseltiin motogp;n, moto2;n ja moto3;n vapaita harjoituksia.
Syötiin todella hyvin ja juotiin paljon eri limppareita sekä kahveja.
Paikka missä oltiin, sinne on vaikea päästä ilman kunnon suhteita tai todella todella isoa lompakkoa. Mitä muuta siellä tapahtui, pääsin kahden muun tiimiläisen kanssa varikkoalueelle katsomaan maailman parhaita moottoripyörä kuljettajia sekä heidän tiimejään ja kalustoa. Aivan sanoin kuvailemattoman hieno kokemus viimeiseksi työssäoppimis päiväksi. C'moon, juttelemaan jonkun Valentino Rossin kanssa motogp kilpailuissa.
Sinne varikko alueelle oli astetta kovemmat turvatarkastukset sekä vielä vip-passin lisäksi John Surtees Guess bodium passi.
Texocolta oli myös oma edustaja joka kierrätti meitä siellä alueella. Paljon tuli nähtyä ja koettua. Olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta sillä moni ei tule kokemaan koskaan vastaavaa.
Aika kun oli sopiva, päätimme lähteä takaisin Zwolleen. Tiimillä olikin sitten jäähyväisten vuoro. Vaihdoimme hieman lahjoja ja juttelimme kokemaamme. Oli todella haikea jättää ihmisiä, sillä pääsin erittäin hyvin porukkaan ja olin osa tiimiä. Sain todella paljon oppia ja kokemusta aivan uudesta alasta, mitä aluksi tulin tänne tekemään. Aivan jotain huikeeta! Tulee tiimipäälliköitä, tiimiläisiä, ja monia muita opettajia todella ikävä.
Onneksi olemme vaihtaneet yhteystietomme puolin ja toisin, niin pääsemme pitämään yhteyttä ihmisten kanssa. Ehkä jossain lähitulevaisuudessa näemmä heidän kanssaan uudestaan.
Olin jo todella väsynyt päivään, mutta olin jo suunnitellut kalenteriini lähteä shoppailemaan Zwollessa, sillä se olisi viimeinen kerta tällä reissulla siellä. Siellä mukavasti vierähti neljä tuntia, mutta siitä ei sen enempää oikein voi kertoa, koska tuliaisia.
Kävin vielä mäkkärissä syömässä ja sieltä sitten kotiin monen kilon shoppailu säkkien kanssa. Voin kertoa, että nyt väsyttää ja todella paljon.
Hyvä kun kirjoittelen tässä blogia, niin samalla ikkunan alapuolelta kuuluu huutoa.. Oletkos kotona? Katsoin että ketä siellä huutelee, niin kaksi kaveria oli lähtenyt varta vasten moikkaamaan ja piristämään iltaa. Valitettavasti olen niin väsynyt että jouduin skippaamaan tällä kertaa. En vain jaksa tehdä tänään enään mitää. Sovimme kuitenkin että tässä on vielä pari päivää aikaa nähdä.
Kauniita unia kaikille ihanille lukijoille! Muistakaa nauttia elämästä ja elämän myös pienistä asioista! Rakastakaa toisianne ja tukekaa toisianne. Kuulumisiin taas!
No comments:
Post a Comment